keskiviikko, 21. toukokuu 2008

Ideametsä on nyt Ideametsässä

Päätin muuttaa Ideametsä -blogin nyisin itselleni tutummille seuduille kaikkien muiden nettijuttujeni kumppaniksi. Nimikin muuttuu tässä muutossa hiukkasen. Tervetuloa siis uuteen paikkaan, nähdään Ideametsässä.

maanantai, 28. huhtikuu 2008

Kauneinta keväässä

1507722.jpg

sunnuntai, 6. huhtikuu 2008

Casual player

Ihmeellistä. Näin pätkän Tilt tv:tä ja siellä oli järkeenkäyvästi todettu, että casual players eli toisinaan pätkittäin pelaavat ovat suurempi ryhmä kuin peleihin totaalisemmin uppoavat pelaajat. Voin hyvin pitää itseänikin casual player:inä, koska pelaisin mielelläni, mutta elämäntilanne ei mitenkään anna mahdollisuutta upota pelin syövereihin pidemmiksi ajoiksi.

Pitkästi on aikaa vierähtänyt Dungeon keeperistä ja Gauntletista, sekä muutamista pääasiallisesti rakentelupeleistä, jotka joskus pelasin läpi. Minkäs teet, kun on lapset ja työ ja kaikki mahdollinen muu huomion vievä touhunta.

Mutta tuo casual player käsite ja tällaisten pelailijoiden huomioiminen on mainio asia. Mahtavaa! Mikä olisi parempaa kuin saada silloin sopivan ajan eteen sattuessa käsiinsä hyvä, mutta helposti aloitettava peli.

perjantai, 4. huhtikuu 2008

Muisto hangesta

1435378.jpg

Enää ei tätä hankea ole, mutta muutama viikko sitten oli.

1435381.jpg

perjantai, 4. huhtikuu 2008

Sappikivet osa1

Se oli lauantai. Kävimme päivällä lasten kanssa oikeassa ravintolassa. Ajatus oli, että opetetaan poikia käyttäytymään muutenkin kuin "mäkkäri" reissuilla. Hyvin meni. Itse söin kevyesti kalkkunaa vihannesten kera, mutta lankesin sitten poikien jälkiruokasyömistä ihmetelessä tilaamaan suklaapyramidin.

Jo matkalla kotiin tuli kummallinen olo. Illalla alkoi koskea. Se oli omituista, koska ikinä ei ole sillä tavalla koskenut, eikä edes maha ollut sekaisin. Ihmettelin, että mitä tämä voi olla. Kiemurtelin sängyllä, kävelin, jätin saunan väliin, voihkin ja lopulta nappailin särkylääkettä, kun en muuta keksinyt. Poltti ja pisti ja kaikkea mahdollista aina siihen asti, kun kymmenen aikoihin sain jotenkin itseni nukahtamaan särkylääkkeen avulla. Aamulla oli koko vatsan alue ylävatsasta alavatsaan asti arka, mutta muuten olo palautui päivän mittaan tavallisesti.

Meni työviikko ihan tavallisesti ja luulin sen olleen vain kummallinen vatsatauti, kunnes perjantaina kotimatkalla se sama tunne alkoi hiipiä takaisin. En ollut syönyt suklaata tai oikein mitään muutakaan, joten en tiedä mistä perjantain kipu lähti liikkeelle.

Kotona tilanne paheni ja paheni. Olin aivan tuskissani ja paljon pahemmin kuin edellisenä viikonloppuna. Olin kivusta jo aivan sekaisin, kun yritin etsiä kipulääkkeita. Olin niin sekaisin, että laitoin vain vettä valmiiksi lasiin ja hain miehen etsimään lääkkeet. Burana caps ei juuri auttanut, mutta muuta ei ollut. Ilta meni samaan tapaan kun se edellinen kipuilta ja mies taisi jo ääneen kysyä, että "mennäänkö sairaalaan, tilataanko ambulanssi". Jostain syystä en halunnut ja jotenkin selvisin niin, ett jossain vaiheessa taas nukahdin.

Lauantaina aamulla oli vatsa taas todella arka ja olotila jotenkin erilainen. Istuin netin ääreen ja löysin kaksi mahdollista tautia; munuais- ja sappikivet. Soitin äidilleni ja kysyin, että mitä hän tietää sappikivistä. Eipä juuri tiennyt, mutta kehoitti lääkäriin lähtemistä ja sitä olin jo itsekin ajatellut. Päivystyksen ajanvaraus oli juuri auennut, joten ei kun soittamaan. Sain ajan yhdeksi.

Lääkäri ei voinut tietenkään tehdä juuri mitään, paitsi kirjoitti maanantaiksi lähetteen laboratorioon ja kirjoitti reseptin litalginia. Se on juuri sappikivikipuihin ym. vatsakipuihin sopivaa kipulääkettä. Lähdin kotiin ja noin kahden tunnin jälkeen kaikki alkoi taas alusta. Kipu oli jo toisella kerralla ollut todella kova, mutta nyt se oli niin kova, että lopulta makasin kippurassa pesihuoneen lattialla, nyyhkytin ja yritin vetää henkeä. Mies soitti lääkärille, että "ei se litalginkaan auta, miten kauan tätä voi katsella".

Litalgin antoi lopulta parinkymmenen minuutin jälkeen noin viiden minuutin hengähdystauon kipuun, mutta ei sen enempää. Sitten soitettiin ambulanssi. Tuska oli kestämätön. Ambulanssissa arvioin kipuni asteikolla 1-10 seiskaksi. Litalgin ehkä vähän auttoi, mutta onneksi ambulanssissa sain tipan käteeni ja sitä kautta lääkettä niin, että kestin hyvin sairaalaan asti.