Jos lapsi sanoo, että äiti tämä ruoka on pahaa, niin helposti sen kuittaa nirsoiluksi. Ei se sitä aina olekaan. Kuinka ollakaan tämä äiti haluaa toisinaan päästä helpommalla ja sainpa eräänä päivänä kaupassa hyvän idean. Haa, ostanpa valmislasagnea laatikollisen jääkaappiin, niin ainaisestinälkäinen poika voi syödä siitä välipalaa. Eilen siitä sitten lämmitettiin välipala ja ruoka jäi lautaselle, kun oli kuulemma niin pahaa. Arvatenkaan äiti ei päätä taputtanut.

Tänään maistoin itse sitä ruokaa. YÖK! PTHYI! Tunnustin sentään esikoiselleni, että en itsekään pystynyt syömään sitä yököttävää moskaa. Miten ihmeessä minkään ruokayhtiön (Saarioinen) kannattaa tuollaista valmistaa? Eihän kukaan voi ostaa sellaista kahta kertaa.

Yksi erittäin ihana asia tästäkin seurasi. "Äiti, mä tykkään sun tekemästä lasagnesta tosi paljon". :)