Minkä takia on aina niin, että kun tulee se vanhempainillan ilta ja lähtö lähestyy, niin millään ei jaksaisi lähteä. Joka kerta on silti tullut lähdettyä. Takana on siis kai neljä vanhempainiltaa ja edessäpäin lukemattomia...

Opettaja puhuu, vanhemmat istuvat pulpeteissaan - ja ovat hiljaa. Opettaja kyselee, nyökytellään, opettaja puhelee lisää. Kuulostaako tutulta? Omat kokemukseni ovat varsin rauhanomaisia ja hyväntahtoisia, mutta olen kyllä kuullut, että tuon pakollisen hiljaisuusjakson jälkeen voi luokka suorastaan revetä. Ehkä on onni, että ei ole tarvinnut sitä nähdä ja kokea.

Mukaan lähtee aina muutama moniste, yhteystietoja sun muuta ja toki jotain kuultuna siitäkin, miten on koulu lähtenyt alkuun. Kolmannen alku ei ole helppo juttu. Kyllä siinä on ollut opettelua perheessä jos toisessakin ja sitten on vielä ne lapset, jotka lähtevät aamuisin yksin kotoa kouluun ja myös tulevat yksin kotiin. Näin meillä. Onneksi kaikki on muutamaa totaalista aamupaniikkia (puhelimessa rauhoitettua) lukuunottamatta ja pieniä hankaluuksi lukuunottamatta mennyt hyvin. Luokan kokokin on ihan inhimillinen, mikä ei ole näinä aikoina mikään itsestäänselvyys.