Vastasin nyt aamupäivällä lopullisesti työpaikkatarjoukseen kyllä. Tulevaisuuden polku on päällystetty metalliteollisuuden tuotteilla. :) Piti nukkua yön yli ja kuulostella omaa olotilaa ja hyvältä tuntuu. Tässä ratkaisussa on monta positiivista puolta, vaikka tuleva kuukausihan sen vasta näyttää, että mitä edessä oikein todella on. Työ kuulostaa mielenkiintoiselta. Positiivisella vireellä ja avoimella mielellä on hyvä lähteä liikkeelle. Jokainen työhän muodostuu vähän tekijänsä näköiseksi, joten siinäkin mielessä ihan mielenkiintoinen tilanne.

Poikien kannalta kesäksi töihin meno on vähän huono asia. Tokaluokkalainen joutuu ensi viikon selviytymään yksin kouluun. Aamut ei tule olemaan aivan helppoja, mutta jospa se siitä. Taidan laittaa opettajalle viestin menemään, että tällainen tilanne on meneillään. Toisaalta, jos poika tästä hyvin selviää, niin kolmosen aloitus on taas paljon helpompi. Voidaan todeta, että onnistuihan se jo kesän alussa.

Pienempi poika kuunteli saunassa, kun kerroin, että nyt ei sitten ole enää yhteisiä perjantaipäiviä. Kysyin, että onko se hyvä juttu. Vastaus oli kirkkaalla iloisella äänellä, että "Joo!" Sitten sanoin, että olet sitten perjantait hoidossa. Vastaus tuli tosi vastakkaisella äänellä, että "Eeei". No, asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Onneksi on hyvä hoitopaikka.

Kyllähän tässä elämä taas aluksi keikahtaa, mutta työmatka ei ole pitkän pitkä. Hurjan paljon pidemmässä matkassa kuljin monta kuukautta vuoden vaihteessa ja sen jälkeen. Lyhyemmän matkan ansiosta jää paljon enemmän vapaa-aikaa ja sillehän tosiaan löytyy käyttöä. ;)