Että osaakin nauttia auringosta ja illasta pihamaalla. Jos pojan kautta ei olisi ilmaantunut pientä selkkausta toisen pojan kanssa, niin päivä olisi saanut ehkä arvosanan 9+ vaan tätähän se on äidin elämä. Joskus on vaan käveltävä keskustelemaan toisten vanhempien kanssa, että mitenkäs jotkut asiat korjataan. Sellaista se on, eikä niinkään ihanaa.

Mitähän kaikkea sitä tuleekaan poikien eteen tehneeksi? Puhalletaan kolhuihin ja opetetaan oikeita tapoja, pidetään huolta, että on oikeaan aikaan siellä missä pitää ja sukatkin löytyy jalasta,... Ei ole ihme, jos illalla väsyttää. Toivottavasti kissalauma nukkuu ensiyön. Viime yönä ei nukkunut, enkä siis minäkään.

Tämä nyt on tällaista asiasta toiseen pomppimista, mutta puutarha tarjosi taas iloisen yllätyksen. Minulla on kukkapenkissa sellaista kivaa maanpeitekasvia, jossa on kovat vihreät lehdet. Se suikertaa ahkerasti eteenpäin, mutta melkein hukkui rikkaruohoihin viime kesänä. Sitä on todella hankala saada setvittyä esille, jos rikkaruohot pääsee liikaa vallalle. Tänä keväänä tuo ihanuus antoi palkinnon tähänastisesta yrittämisestä. Sinisiä kukkia! Nattejä ja raikkaita. Kuva ei oikein anna oikeutusta.

608381.jpg