Olen vieläkin aika järkyttynyt. Pääsin eilen sairaalasta, mutta ehdin olla siellä päivää vaille kaksi viikkoa ensin tulehtuneen sappirakon ja ihan komean kokoisten sappikivien sekä jatkoksi vielä sappitiehyen ongelmien takia. Olen kulkenut melkoisen mankelin läpi ja oppinut, että mitä Kivut ovat.

Ehkä vielä järkyttyneempi olen siitä, että viimeisenä hoitomuotona oli ERCP (Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia). Sen kidutuskammion läpikäyneet tuskin mielellään puhuvat koko asiasta, mutta ehkä pitäisi. Löytyy toimenpiteestä toki tietoja helposti esimerkiksi wikipediasta, mutta eihän kukaan ymmärrä sitä lukea kuin jälkeenpäin.

Tiesittekö, että suomalaisista 300 000 sairastaa sappikivitautia? Tiesittekö, että kaksi kolmasosaa tuosta on naisia? Minä en tiennyt. On paljon muutakin mitä en tiennyt ja mitä en tiedä. Sen takia ajattelin ihan omaksi terapiakseni vähän kaivella.

Kirjoittelen tänne oman kertomukseni ja aina väliin asiatietoa. Kirjoitin myös sairaalassa eräänlaisia proosarunoja (tai jotain), että kestin koettelemuksen. Aina silloin, kun tippa oli vasemmassa kädessä ja kirjoittaminen onnistui, niin silloin se toimi aivan mainiona "omaterapiana". Oli nimittäin pääkoppakin kovilla aina siinä vaiheessa, kun joutui ambulanssilla sairaalaan tai kun sanottiin, että etpäs sittenkään pääse kotiin, kun veriarvot ovat taas aivan pielessä...