Se oli lauantai. Kävimme päivällä lasten kanssa oikeassa ravintolassa. Ajatus oli, että opetetaan poikia käyttäytymään muutenkin kuin "mäkkäri" reissuilla. Hyvin meni. Itse söin kevyesti kalkkunaa vihannesten kera, mutta lankesin sitten poikien jälkiruokasyömistä ihmetelessä tilaamaan suklaapyramidin.

Jo matkalla kotiin tuli kummallinen olo. Illalla alkoi koskea. Se oli omituista, koska ikinä ei ole sillä tavalla koskenut, eikä edes maha ollut sekaisin. Ihmettelin, että mitä tämä voi olla. Kiemurtelin sängyllä, kävelin, jätin saunan väliin, voihkin ja lopulta nappailin särkylääkettä, kun en muuta keksinyt. Poltti ja pisti ja kaikkea mahdollista aina siihen asti, kun kymmenen aikoihin sain jotenkin itseni nukahtamaan särkylääkkeen avulla. Aamulla oli koko vatsan alue ylävatsasta alavatsaan asti arka, mutta muuten olo palautui päivän mittaan tavallisesti.

Meni työviikko ihan tavallisesti ja luulin sen olleen vain kummallinen vatsatauti, kunnes perjantaina kotimatkalla se sama tunne alkoi hiipiä takaisin. En ollut syönyt suklaata tai oikein mitään muutakaan, joten en tiedä mistä perjantain kipu lähti liikkeelle.

Kotona tilanne paheni ja paheni. Olin aivan tuskissani ja paljon pahemmin kuin edellisenä viikonloppuna. Olin kivusta jo aivan sekaisin, kun yritin etsiä kipulääkkeita. Olin niin sekaisin, että laitoin vain vettä valmiiksi lasiin ja hain miehen etsimään lääkkeet. Burana caps ei juuri auttanut, mutta muuta ei ollut. Ilta meni samaan tapaan kun se edellinen kipuilta ja mies taisi jo ääneen kysyä, että "mennäänkö sairaalaan, tilataanko ambulanssi". Jostain syystä en halunnut ja jotenkin selvisin niin, ett jossain vaiheessa taas nukahdin.

Lauantaina aamulla oli vatsa taas todella arka ja olotila jotenkin erilainen. Istuin netin ääreen ja löysin kaksi mahdollista tautia; munuais- ja sappikivet. Soitin äidilleni ja kysyin, että mitä hän tietää sappikivistä. Eipä juuri tiennyt, mutta kehoitti lääkäriin lähtemistä ja sitä olin jo itsekin ajatellut. Päivystyksen ajanvaraus oli juuri auennut, joten ei kun soittamaan. Sain ajan yhdeksi.

Lääkäri ei voinut tietenkään tehdä juuri mitään, paitsi kirjoitti maanantaiksi lähetteen laboratorioon ja kirjoitti reseptin litalginia. Se on juuri sappikivikipuihin ym. vatsakipuihin sopivaa kipulääkettä. Lähdin kotiin ja noin kahden tunnin jälkeen kaikki alkoi taas alusta. Kipu oli jo toisella kerralla ollut todella kova, mutta nyt se oli niin kova, että lopulta makasin kippurassa pesihuoneen lattialla, nyyhkytin ja yritin vetää henkeä. Mies soitti lääkärille, että "ei se litalginkaan auta, miten kauan tätä voi katsella".

Litalgin antoi lopulta parinkymmenen minuutin jälkeen noin viiden minuutin hengähdystauon kipuun, mutta ei sen enempää. Sitten soitettiin ambulanssi. Tuska oli kestämätön. Ambulanssissa arvioin kipuni asteikolla 1-10 seiskaksi. Litalgin ehkä vähän auttoi, mutta onneksi ambulanssissa sain tipan käteeni ja sitä kautta lääkettä niin, että kestin hyvin sairaalaan asti.