Mies osti sitten vihdoin oksasilppurin. Wau, niin kuin wappu. Miten ihmeessä me ollaan tähän asti selvitty ilman moista välttämättömyyshyödykettä? Jo hävisi oksakasat vauhdilla ja osa risuista metsän puoleltakin. Silppu pääsi samantien ilmastoimaan kompostia ja kunnon katekerrokseksi marjapensaiden juurelle.

Kun aloin konttia pitkin vanhojen marjapensaiden alustoja ja putsata niitä heinäkasvustosta, niin mullan tuoksu sai ajatukset liikkeelle. Olen minä ennenkin ne pensaiden juuret putsannut, mutta aika epätoivoista se on ollut. Heinää on puskenut tulemaan sellaisella vauhdilla ja erityisesti isojen karviaispensaiden piikikkäät oksat on tähän asti saaneet tekemään huonoa jälkeä. Siispä, kun ongelmaa ei ole poista kunnolla, niin se on edessä entistä pahempana.

Tuo ajatus jysähti selkärankaan. Sama asiahan pätee melkein mihinkä vaan ja on hyvin vanha totuus. Vaikka ei haluaisi ajatella maton alle lakaisun vaikutuksia, niin itselleen siinä helposti tekee karhunpalveluksen. Oi kuinka kovasti tekisi mieli kirjoittaa tähän konkreettinen kamala esimerkki, mutta kaikkea ei voi nettiin kirjoittaa edes eri nimillä.

Joka tapauksessa keinotekoiset konstit, sormien ristissä pitäminen ja toivominen, "ettei se nyt vaan osaa katsoa tuota asiaa" ja tukalasta pinteestä helpotuksen huokauksella ja suurella tuurilla pääseminen - mitä se hyödyttää. Kun samasta asiasta jää kiinni seuraavalla kerralla entistä pahemmassa tilanteessa... Ei se mitään, jos kyse on vain yksittäisen henkilön omasta suorituksesta, mutta yleensä asiat vaikuttaa koko yritykseen. Seuraukset voikin saada mittasuhteet, jossa vaikutukset leviää aaltoina joka puolelle.

Mutta takaisin puutarhaismiin. Teenpä tähän pienen luettelon asioista, joita linnut lauloivat mieleeni.

1. Kun ongelmaa ei poista kunnolla, niin se on edessä entistä pahempana. Tuli jo edellä valaistua.

2. Polvistu ja katso riittävän läheltä. Yrityksessä nyt ei tarvitse ehkä käytännössä polvilleen laskeutua, mutta ainakin täytyy laskeutua oikeasti katsomaan mitä siellä tapahtuu. Luulo ja monen ihmisen kautta tuleva tieto ei riitä.

3. Jos et tiedä onko oksa elossa, niin kokeile sitä. Joku on tukevasti maassa ja toinen jää käteen, se on lahonnut. Mitenkähän tuon käyttäisi. Ehkä niin, että aivan läheltä katsominenkaan ei aina kerro missä mennään. Jostain asiasta ei yksinkertaisesti näe, että onko se kunnossa vai ei. Ihan kuin leikattu marjapensaan oksa, joku näyttää olevan tukevasti kiinni, mutta kun sitä koskettaa, niin hups, se paljastuu aivan kuolleeksi. Yrityksessäkin osa asioista toimii oikeasti ja osa vain näennäisesti. Niin se vaan on.

No, nämä nyt olivat kolme asiaa, jotka tulivat mieleen nenä melkein mullassa kiinni ja nyhtäessäni ruohon juuria. Nyt on pohjatyö hyvin tehty ja katteet päällä. Toivottavasti hyvä työ palkitaan.