Kukapa ei olisi kokenut epäoikeudenmukaisuutta. Se on se tunne, kun tietää ansainneensa jotain aivan muuta kuin mitä eteen heitetään. Joskus se kirveltää aika pahasti, vaikka toisinaan sen voi ohittaa olan kohautuksella.

Miten sellaisesta hankalimman laatuisesta epäoikeudenmukaisuudesta pääsee yli? Onko siihen lääkettä? Entä jos siihen ei olekaan lääkettä tai kerran koettu epäoikeudenmukaisuus herkistää jatkossakin samalle tilanteelle...

Oikeudenmukaisuuttahan tässä maailmassa on olemassa myös, mutta ehkäpä liian vähän. Kyynärpäätaktiikka toimii aivan liian hyvin ja jos sitä ei halua harrastaa, niin voi voi. Mitäs et taktikoi ja heiluttele kyynärpäätäsi, kärsi siitä. Maailmassa pitäisi elää maailman säännöillä. Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Onpa vääränlaisia ajatuksia joulun kynnyksellä. Nyt pitäisi joululaulujen kaikua mielessä ja purkautua hyräilynä ilmoille ja imurin heilua iloisesti ja kaiken pitäisi olla punaposkista ilottelua. No, ehkä niiden aika vielä tulee, mutta ei aivan vielä.