Minkä ihmeen takia tai millä konstilla keksin sanan ideametsä? Keksin sen, kun katsoin ulos olohuoneen ikkunasta ja tajusin, miten paljon se maisema oli siihen mennessä antanut. Keksin sen silloin, kun kehittelin nimeä omalle yritykselle. Tämä ei ole yrityksen blogi, mutta onpahan samalla nimellä, koska pidän sen sanan soinnista ja siitä, minkälainen merkitys sillä sanalla nykyään itselleni on.

En ole luontoaktivisti tai erityinen puiden halailija (mitähän se loppujen lopuksi tarkoittaakaan), mutta pidän pehmeistä sammalista, valon leikistä puiden rungoilla ja erityisesti pidän siitä, että sama maisema on joka kerta uusi. Jokin on aina erilaista, vaikka sitä ei aina huomaakaan ja välillä huomaa niin rajusti, että ei voi kun henkeään haukkoa. Siis miten ihanalta voi metsä näyttää, kun ilta-aurinko värjää sen oranssilla...

Metsästä löytyy idea. Tuon maiseman avulla kirjoitin käsikirjoituksen ja toisenkin. Sen avulla kehittelin suuren yritysidean, joka tosin ei ainakaan vielä ole toteutunut ja nojatuolissa läppäri sylissäni se on tuonut niin monta ideaa ja antanut inspiraatiota niin, että ei voi vieläkään käsittää.

Päätin sitten lopulta, että haluan blogin omalla nimelläni ja omista aivoituksistani muutenkin kuin kissamaisesti. Jimin poppoohan on blogittanut yli vuoden ja on noita omia blogeja pari muutakin matkan varrella ollut, mutta kun olen hölmösti yrittänyt rajata niiden aihepiiriä, niin eihän niihin ole tekstiä kovin pitkään kertynyt tai ainakaan paljon. Siksi siis Ideametsä. Tänne saan kirjoittaa mitä Ideametsästä milloinkin kantautuu mieleen.