Että on osannut olla monta asiaa mielessä, mutta sen verran hankalia, että ei ole osannut kirjoittaakaan. Väsymys, esimiehet/pomot (minkälainen ja miten asemaansa käyttää) ja monet muut. Ehkä on paras aloittaa unelmaisella nauhuskuvalla ja heittäytyä sitten viinilasillisen äärellä pohdiskelemaan. :)

851767.jpg

Ensimmäiseksi väsymys. Eikös ole niin, että väsymys on nykyään jonkinlainen kansantauti? Tämä on oma yleistys, mutta perustelen sen. Väsymystä kokevat jo koululaiset, saati sitten hieman vanhemmat. Yleisyyteen vaikuttaa varmasti se, että väsymys on oire. (Tämäkään kaikki ei ole mikään tieteellinen tosisekka, vaan oman maalaisjärjen järkeily.) Se liittyy verenpaineen nousuun, diabetekseen, ahdistukseen jos jonkinlaiseen ja vaikka mihin. Niin no, mainitaan se stressikin tähän listaan, koska yhteys ikävänlaatuisen stressin ja väsymyksen välillä on mitä selkein. Eli väsymys on kansantauti, koska sitä potevat niin monet ja se vaikuttaa takuulla kansantalouteen.

Jos väsymys on "pahanlaatuista" siihen ei juuri auta unikaan. Voi olla, että unen jälkeen on väsyneempi kuin ennen unta. Uskomatonta mutta niin totta. Juu, tämän kirjoitan ihan omasta kokemuksesta. Suomalainenhan ei usko, kun joku vain kertoo asioita, vaan uskoo vasta sitten kun on pakko uskoa. Joissakin asioissa se on pakko tunnustaa omallakin kohdalla, vaikka kuinka pitää itseään avarakatseisena.

Kulaus viiniä ja kysymys: Mistä tietää, että mistä oma väsymys johtuu? Jossain uutisessa oli puhetta, että suomalaiset menevät lääkäriinkin entistä useimmin oman diagnoosin kanssa. Olikohan se diagnoosi useinkin oikea? Jäi vain otsake mieleen... Mutta onko huono vai hyvä asia diagnosoida omatoimisesti? Itselläni on diagnoosi valmiina eli tunnustan olevani yksi väsyneistä - omalla tavallani. Tuomio on tullut sairaalaolosuhteissa nelisen vuotta sitten, joten asiasta ei ole juuri epäilystä (ei mielentervys ongelma). Työn tekemiseen se ei vaikuta, koska kun jotain alkaa tekemään, niin sen tekee kuin juna. Elämään yleensä se kuitenkin vaikuttaa ja paljon, tavalla tai toisella. Näin siis oli väsymyksen aste mikä tahansa.

Aivot eivät halua ajatella liian vakavia, joten heitetään taas väliin nauhuksen kuva. Tästä voi ehkä arvata, että kuunliljojen jälkeen nauhukset ovat seuraavana listalla lempikukkien listalla. :)

851859.jpg

Ehkä tämän illan tarkoitus on jättää väkipakolla itsellekin jatkoajatteluun monta asiaa, johon ei ole vastusta. Toisena listalla on siis esimiehet ja esimieheys. Siitäkin näin jonkin lööpin, jokin aika sitten, että hankalat ja jopa vaaralliset ihmiset ylennetään helposti. Ne jotka ovat julmimpia alaisiaan kohtaan pääsevät helpoimmin eteenpäin. Samoin eri tavalla ongelmaksi koetut ihmiset voivat edetä urallaan aivan ilman oikeutusta tai ansioita. Haluaisin olla erimieltä, mutta se ei onnistu.

Noita julmia etenijöitä on paljon. Se on raakaa peliä. Virheet ovat alaisten virheitä ja vikoja, onnistumiset ja oivallukset ovat omia, vaikka ovatkin todellisuudessa jonkun muun tekemiä. "Vaarallisia" henkilöjä voi ahdistaa nurkkaan, viivyttää taktisella viivytystaistelulla ja suorastaan kiusata. Eettisyys tai sympatiat eivät kuulu lainkaan joidenkin esimiesten repertuaariin.

Julmia ihmisiä ja julmuutta maailmaan mahtuu. Moni voi sen allekirjoittaa omin kokemuksin. Toinen hämmästyttävä seikka on ihmisten nimittäminen tehtäviin siksi, että heidät saadaan toisesta tehtävästä pois. Voiko olla käsittämättömämpää asiaa. Siis että ongelma siirretään vain muiden ongelmaksi. Mitä siitä on hyötyä? Onko vain pakko toimia niin vai onko siinä jotain muita perusteita? Onko kyse vain siitä, miten hankala ihmisiä on irtisanoa vai siitä, miten vaikeaa ikävien asioiden käsittely on ihmisille? Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, myötätunto, empatia... Kuinka jonkin sairaanhoitajan tietoihin voi lisätä riskostiedot, tai jonkin ihmisen tietoihin, että työsuhde on lopetettu ikävistä syistä.

By the way, uskoni ihmisten työtodistuksiin on muuten mennyt. Ne eivät kerro mitään, koska työtodistuksen voi kirjoittaa kuka tahansa, eikä hän saa kirjoittaa siihen mitään tulevaa työuraa estävää tietoa.

Taidan olla niin yhtä kysymysmerkkiä, etten pääse mihinkään johtopäätöksiin. Täytyy kai jatkaa ajatustyötä huomenna - tai pyyhkiä tämä blogimerkintä. Ei sentään. Ikäviä asioita ei voi pyyhkiä mielestään, joten miksi siis blogista.