Voiko mikään olla niin ilahduttavan hauskaa, haastavaa ja mielenkiintoista kuin pihan laajentaminen metsän reunassa? Toisaalta se on kyllä äärimmäisen raivostuttavaakin, koska niin kauan kun idea puuttuu siitä, mitä on tekemässä, niin ihan hyvin nojata lapioon ja kuunnella linnun laulua. Mutta sitten, kun suunnitelma kehkeytyy päässä, niin jestas sentään, että alkaa todellinen hauskuus.

Aikaisemmin tehdyt marjapensaiden siirrot olisi pitänyt tehdä jo vuosi-pari sitten, niin olisin saanut idean juuri olohuoneen kohdasta vielä metsänpohjana olevan kaistaleen laittamiselle. Nyt pihaa on laajennettu oleskelupäädyn puolelta jo jonkin vuoden ajan. Ei se tietysti huono asia ole, mutta aika ilahduttavaa olisi nähdä olohuoneen ikkunasta edes pari kukkaa. :)

Varmasti uhkaava metsän häviäminen on yksi asia, mikä on saanut ajattelemaan metsänreunaa entistä tarkemmin. Tontin rajalle pitäisi saada näkösuojaa ja olla oikeasti selvillä missä se raja kulkee. Nyt se tuli taas tarkistettua ja suunnitelmat rajalla on tehty noin 20 m matkalle. Maata tasoitetaan, saan taas lisäpätkän kivikkopuutarhaa ja siihen, missä maa laskee polkuna alemmalle tasolle, tulee pölkkyjen avulla askelmat. Viime syksynä juuri se polkumainen kohta oli kauhea mutalikko, joten nytpä siitäkin päästään.

Olisi pitänyt ottaa pari valokuvaa siitä tilanteesta, ennen kuin alettiin operoimaan. Ehkä jotain löytyy "varastoista". Illalla ainakin kuvaan. Täytyy sitten katsoa ja miettiä, miten asiat jatkuu, mutta nyt on vielä raivauksen ja tasoittamisen vuoro. Ja ei kun hihat taas heilumaa. :)