Pakkopullaa, vihoviimeinen kotityö, jätetään aina huomiseen vai kivan kelin ulkoilujuttu, mehiläisten pörinää ja paljon näkyvää jälkeä työstä. Hmm. En ole vielä päättänyt kummalle puolelle kallistun. Toissa iltana tuli jo suurin osa ikkunoista pestyä, mutta homma loppui tuskalliseen tikkuepisodiin. Vetäisin käteni ikkunankarmiin, josta iskeytyi tikkuarmeija oikean käden kahteen sormeen. Nyt alkaa käsi jo tuntua sen varran tavalliselta, että voisi hommaa jatkaa viimeisenä lämpimänä päivänä ennen vappua. ;)

Mutta tosiaan mietin tuota hauskuutta ja kurjuutta. Joinakin vuosina ikkunanpesusta ei meinaa tulla mitään. On miljoona tekosyytä miksi EI jaksaisi vaivautua. Ne sotkeentuu kumminkin heti uudestaan. No, ei ne nyt niin pahalta näytä, jos aurinko ei paista. En minä yletä tuonne kumminkaan ja sitä rataa...

Mutta entäs kun homman saa tehtyä. Päivä paistaa puhdistuksen jälkeen niin kauniisti.

Nykyään meillä asutaan yhdessä kerroksessa eli suurin piirtein maan tasolla ja hyvä niin. Kyllä muistan, miten kauheat melkein huimaus kohtaukset sain jo kolmannen kerroksen ikkunoita pestessä. Vuorikiipeilijä ei siis olisi käynyt harrastukseksi. Kunnioituksella ajattelen teitä, jotka vetelette rätillä jossain todella yläilmoissa. Se voi olla melkoinen kokemus. Itse taitaisin saada siitä yhden lisäsyyn jättää pesut hieman myöhempään. :D